Siskoni häitä vietettiin 6.6.2009 Velkuan kauniissa kirkossa idyllisten perinnemaisemien keskellä. Systemaattisen hääkuvauksista kieltäytymisen kiiltävä kilpeni sai pahan kolhun - eihän oman siskon häitä voi kieltäytyä kuvaamasta. Tietoisesti olen koittanut parhaani mukaan pitää ns. ulkoiset paineet erossa tästä niin rentouttavasta harrastuksesta. Siitä syystä olen varsinkin hääkuvauksesta pitäytynyt, ettei vaan stressi pääsisi sabotoimaan luovuutta, kuten se niin usein tuppaa tekemään. Niin, kai se todellinen syy löytyy jostain korvien välistä jänistalamuksen seudulta, mutta hyvältä kuulostava tekosyy tuo edellinen eikö?

Hyvinhän se kuitenkin meni ja varsinkin potretit onnistuivat omasta mielestäni erityisen miellyttävästi. Pari perinteistä ja pari kikkailtua versiota. Sen verran kuitenkin jarrutin, etten hääjuhlaa enää luvannut kuvata, kirkko ja potretit saavat riittää. Niinhän siinä kuitenkin kävi, ettei kameraa voinut autoon jättää, ja tuli sitten nappailtua muutamia kuvia myös juhlapaikalta.

Koitin valita kuvasarjaan kriittisen seulan läpi mielestäni parhaiten onnistuneet ja eniten fiilistä sisältävät kuvat. Toivottavasti ei käy tylsäksi. Jos olet asianomainen tai muutoin kohtuuttoman kiinnostunut koko 75 kuvan sarjasta, laita kommenttia tai meiliä niin lähetän linkin.

Kuluva talvi on ollut Etelä-Suomessakin vaihteeksi mukavan kylmä ja luminen. Muistaakseni ainakaan viime talvena ei ollut missään vaiheessa kunnon jäätä pilkkimiseen. En minä, mutta pappani sitä haikaili. Tänä talvena Naantalin lahdella on pilkkijöitä riittänyt ja eräs maaliskuun sunnuntai tuli itsekin käytyä jäällä. Kävely Väskin saareen ja muutama käsivarapanoraama reissulta muistoksi. Jäälle tehdyt ulkoilureitit olivat mainiot ja jos ensi talvena olosuhteet ovat yhtä hyvät, retkiluistelua pitänee kokeilla! Saa nähdä miten ensi talvi kohtelee…

Lisäksi yksi panoraama viime kesältä ettei tunnelma käy liian kylmäksi, eikä mielestäni hyvin onnistunut saaristonäkymä jää arkistojen synkkiin uumeniin.

Ja tapahtui niin, että valokuvaamisaktiivisuuttaan korottaakseen he kehittivät sapluunan, joka sanelisi tietylle ajanjaksolle teeman ja päivämäärän, jona he istuisivat viinilasin ääreen tarkastelemaan itse kunkin teemanmukaisia aikaansaannoksia.

Oskun näkemys:

Kuvia vanhasta kotikaupungista Naantalista. Tuntuu siltä, että tuo Naantalin kuvaaminen tulee olemaan jonkinlainen ikuisuusprojekti. Äärettömän kaunis kaupunki, joka on jäänyt kovin vähälle kamerahuomiolle toistaiseksi. No jostain täytyy aloittaa… Bonuksena mukana on setti kuvauskaverini Oskari Forsténin kuvia!

Oskun kuvia:

Törmäsin vaskitsaan vappuna Korppoon saaristossa. Samassa kiviröykkiössä tämä lisko viihtyi, jossa usein bongaa kyykäärmeen ottamassa aurinkoa. Ensihämmästelyn jälkeen kuvaushalu tietysti heräsi ja juoksin mökille noutamaan kameraa kouraan. Talven aikana tukevasti pölyttymään päässyt Sigma 150mm 2.8 Macro pääsi töihin. Oikeastaan voi sanoa, että linssi oli ensimmäistä kertaa tositoimissa. Maisemakuvaus vie yleensä luonnossa palloillessa kaiken huomion ja metsän pienet asiat jäävät kuvaamatta. Ehkä pitäisi joskus ottaa reissuun pelkkä makroputki niin tulisi tähän mielenkiintoiseen maailmaan tutustuttua paremmin.

Lisätietoa vaskitsasta:

Wikipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaskitsa
Sammakkolampi http://www.sammakkolampi.fi/lajit/vaskitsa.html

Hartaasti odotetun pääsiäisloman vietto sijoittui Lappiin ja tarkemmin Muonioon. Kuvauksellisesti loma oli, jos ei nyt ihan pettymys, niin hieman odotettua laimeampi. Tyydyin lähinnä dokumentoimaan maisemia panoraamakuvauksen keinoin välillä jalustalta välillä käsivaralta. Ainoana aamuna kun jaksoin nykäistä itseni ylös viideltä ja lähteä kuvaamaan aamuvalossa, oli aurinko tukevasti pilvessä. Ajellessani aamusessioilta takaisin Tunturilapin Tuville pysähdyin Kutunivalla, jossa aurinko heltyi hieman vilkaisemaan pilvien lomasta. Pallaksen rinteillä kävin laskettelmassa parina päivänä ja niistä retkistä muistikortille jäi pari käsivaralta kuvattua panoraamaa. Muonion seudulla maisemakuvauspotentiaalia on kuitenkin valtavasti ja toivottavasti jatkossa saan sen paremmin vangittua.

Panoraamakuvien julkaiseminen netissä on esitysteknisesti aina hieman ongelmallista. Mikäli kuvan pienentää selainikkunaan mahtuvaksi eli kokoluokkaan 1000 pikseliä pitkältä sivulla, jää kuva auttamattoman matalaksi ja tunnelma kärsii. Jätin nämä aika kookkaiksi käsivarapanoraamamestari Jan Eeralan tyyliin. Toivottavasti esitystapa miellyttää ja saa toki ehdottaa muitakin hyviä keinoja!

Gran Canarian saari (sis. mm. Las Palmas, Playa del Ingles ja Puerto Rico) tarjoaa niin paljon muutakin, kuin sitä suomalaisille tutuinta. Varsinkin niille, jotka vuokraavat auton ja ajavat vuoristoon. Olen käynyt aikaisemmin Kanarialla muutamia kertoja, mutta tällä reissulla pääsin ensimmäistä kertaa saaren sisäosien vuoristoon. Voin sanoa, että mielipiteeni saaresta matkakohteena sai mellevän annoksen arvostusta. Valokuvaajalle saari tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia. Itse harjoitin lähinnä maisemakuvausta, kuten kuvista voivat tarkimmat havaita. Keskipäivän valo ei tietenkään ollut paras mahdollinen maalaamaan vuoristomaisemia, mutta onneksi pilvet loivat mukavaa tunnelmaa. Ensi kerralla aamulla varhain liikkeelle ja vasta pimeän laskeuduttua takaisin!

Kuvat ovat suurimmaksi osaksi HDR-tekniikalla kuvattuja. Jos HDR on tuntematon termi, kuluta hetki aikaasi täällä. Jos innostuit asiasta, vietä hieman pidempi tovi täällä. Pienen talon kokoinen matkalaukkuni oli järeän jalustani ansiosta vain 5,7 kiloa ylipainoinen. Tukeva jalusta on kuitenkin HDR-kuvien onnistumisen kannalta korvaamaton. Vaivaa siis kannattaa sen suhteen nähdä. Onneksi ryhmämatkailussa laukkujen painot lasketaan yhteen ja jaetaan matkustajien määrällä, joten en joutunut vankilaan.

Toisaalta, jos ei välitä komeista maisemista, tunnelmallisista vuoristokylistä ja terveellisesti rasittavista nousuista näköalapaikoille, suosittelen pysymään rannoilla ja ostamaan litran pullon Bacardia sekä 6-pakkauksen kolajuomaa. Ei sekään pöllömpää ole.

Luet (tai silmäilet huolettomasti) valokuvausblogini ensimmäistä lisäystä. Niin tai miksi sitä pitäisi kutsua? Postaukseksi? Artikkeliksi? Kirjoitukseksi? No, ajattelin kuitenkin kutsua blogini postauksia/artikkeleita/kirjoituksia lisäyksiksi ainakin toistaiseksi. Tämä siksi, että blogin keskeinen sisältö lienee jatkossa yksi tai useampi valokuva, josta kirjoitan pienet tai mitättömät taustat. Eikö silloin lisäys voisi olla kuvaavin nimitys? Kyllä muuten voisi.

Blogin ehkä perimmäisin juoni on pyrkiä kannustamaan allekirjoittanutta laittamaan kuviaan enemmän esille. Kukaan ei sinänsä painosta minua kuvieni esittelyyn, mutta jostain syystä se vain tuntuu mukavalta idealta. Etäisesti varmaankin samalla tavalla, kuin puistossa vaanivan tuhman sedän tarve avata päällystakkinsa sopivan vastaantulijan osuessa kohdalle. Onhan sekin mahdollista, että intoudun aika ajoin kirjoittamaan muustakin kuin omista kuvistani ja niiden taustoista, mutta varautukaa pahimpaan.

Kuvieni aiheet (ja laatu) varmasti vaihtelevat ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle, mutta yleisimmät aiheet tulevat olemaan luonto ja maisemat. Olen kuitenkin avomielinen hyvin monenlaiselle kuvaamiselle, joten urheilu-, ihmis- ja reportaasikuviakin saattaa vilahdella. Tekniikasta mainittakoon, että kuvat tulevat olemaan 100%:sti digikuvia.

Tekstini pysyköön lyhyinä ja kuvani mielenkiintoisina - paitsi jos toisin kommentoidaan!