Pimeyttä karkuun viikoksi Teneriffalle. Osuttiin tietysti paikalle sopivasti samaan aikaan kuin rankimmat sateet saarella 40 vuoteen. Ei muuta kuin auto alle ja vuorten toiselle puolelle, jossa helle oli väijymässä. Teide-päiväksi osui äärettömän tylsä pilvetön keli, mutta nyt on paikat hallussa seuraavaa reissua varten. Jälleen tuli todistettua Kanariansaarten kauneus ja kelvollisuus valokuvaukseen. Muistankohan oikein, että Kanariansaarilta löytyy yli 3000 hyönteislajia, joista yksikään ei ole ihmiselle vaarallinen. Sellaisessa paikassa on ihmisen hyvä möllöttää.

Kuvista pari on HDR-sävellyksiä, mutta suurin osa valotusblendauksia. Se tuntuu tukevan nykyään paremmin omaa visiota. Olis varmaan aika opetella käyttämään puolisuotimia ettei tarttis koneella hinkata kuvia niin montaa tuntia…

Tänä kesänä tutustuin pariinkin otteeseen Saariston Rengastiehen. Kertaalleen lyhyemmällä (ja tuskaisemmalla) reissulla pyörällä ja tästä viisastuneena toisella kertaa autolla. Varsinkin, jos tosissaan aikoo valokuvata niin suosittelen autovaihtoehtoa. Riippuu tietysti ihmisestä, mutta omalla kohdalla polkeminen tappoi kovimman kuvausinnon eikä ollut aikaa tutkia paikkoja yhtä perusteellisesti kuin autolla reissatessa. Vaikka olen koko ikäni asunut lähistöllä, oli tämä ensimmäinen kesä jona tutustuin rengastiehen kokonaisuudessaan. Veikkaanpa, että jatkossa tulee joka kesä tehtyä vastaavia yhden ja useamman yön kuvauskeikkoja rengastielle. Oli se sen verran mukavaa, tosin ehkä aavistuksen ylimainostettua, lomailua.

Kuvat ovat kaikki rengastien vaikutusalueelta, tosin osa on saaresta jonne autoteitä pitkin ei pääse. Kuvauskalustona Canon 5D + 24-70mm 2.8L tai 17-40 4L. Osa HDR-kuvia ja osa eri valotuksista blendattuja. Kaikkia kommentteja arvostetaan!

Lisätietoa Saariston Rengastiestä: http://www.saaristonrengastie.fi

Juhannuksena saaristossa sain mahdollisuuden kuvata vanhan torpan alle pesän tehneen supikoiran poikasia. Vaikka tuskin kukaan haluaa supia terrorisoimaan tontin linnunpesiä, olivat poikaset eittämättä hellyyttäviä tuttavuuksia. Katraassa oli 6-8 poikasta ja leivänmurusia pesän edustalle ripottelemalla kaikki pelko näistä karvapalloista katosi. Pääsin yllättävän lähelle ja kalustoksi riitti Canon 5D:n ja Sigma 150mm 2.8 Macron tarjoama säälittävän lyhyt polttoväli. Emoa ei näkynyt koko viikonloppuna, mutta se taitaa liikkua vain öisin(?)

Oli saaressa muitakin eläviä sekä ah, aina niin kuvauksellisia maisemia. Maisemat kuvattu vähän puolen yön jälkeen.

Lisätietoa supikoirasta:
Wikipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/Supikoira

Kuluva talvi on ollut Etelä-Suomessakin vaihteeksi mukavan kylmä ja luminen. Muistaakseni ainakaan viime talvena ei ollut missään vaiheessa kunnon jäätä pilkkimiseen. En minä, mutta pappani sitä haikaili. Tänä talvena Naantalin lahdella on pilkkijöitä riittänyt ja eräs maaliskuun sunnuntai tuli itsekin käytyä jäällä. Kävely Väskin saareen ja muutama käsivarapanoraama reissulta muistoksi. Jäälle tehdyt ulkoilureitit olivat mainiot ja jos ensi talvena olosuhteet ovat yhtä hyvät, retkiluistelua pitänee kokeilla! Saa nähdä miten ensi talvi kohtelee…

Lisäksi yksi panoraama viime kesältä ettei tunnelma käy liian kylmäksi, eikä mielestäni hyvin onnistunut saaristonäkymä jää arkistojen synkkiin uumeniin.

Ja tapahtui niin, että valokuvaamisaktiivisuuttaan korottaakseen he kehittivät sapluunan, joka sanelisi tietylle ajanjaksolle teeman ja päivämäärän, jona he istuisivat viinilasin ääreen tarkastelemaan itse kunkin teemanmukaisia aikaansaannoksia.

Oskun näkemys:

Kuvia vanhasta kotikaupungista Naantalista. Tuntuu siltä, että tuo Naantalin kuvaaminen tulee olemaan jonkinlainen ikuisuusprojekti. Äärettömän kaunis kaupunki, joka on jäänyt kovin vähälle kamerahuomiolle toistaiseksi. No jostain täytyy aloittaa… Bonuksena mukana on setti kuvauskaverini Oskari Forsténin kuvia!

Oskun kuvia:

Gran Canarian saari (sis. mm. Las Palmas, Playa del Ingles ja Puerto Rico) tarjoaa niin paljon muutakin, kuin sitä suomalaisille tutuinta. Varsinkin niille, jotka vuokraavat auton ja ajavat vuoristoon. Olen käynyt aikaisemmin Kanarialla muutamia kertoja, mutta tällä reissulla pääsin ensimmäistä kertaa saaren sisäosien vuoristoon. Voin sanoa, että mielipiteeni saaresta matkakohteena sai mellevän annoksen arvostusta. Valokuvaajalle saari tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia. Itse harjoitin lähinnä maisemakuvausta, kuten kuvista voivat tarkimmat havaita. Keskipäivän valo ei tietenkään ollut paras mahdollinen maalaamaan vuoristomaisemia, mutta onneksi pilvet loivat mukavaa tunnelmaa. Ensi kerralla aamulla varhain liikkeelle ja vasta pimeän laskeuduttua takaisin!

Kuvat ovat suurimmaksi osaksi HDR-tekniikalla kuvattuja. Jos HDR on tuntematon termi, kuluta hetki aikaasi täällä. Jos innostuit asiasta, vietä hieman pidempi tovi täällä. Pienen talon kokoinen matkalaukkuni oli järeän jalustani ansiosta vain 5,7 kiloa ylipainoinen. Tukeva jalusta on kuitenkin HDR-kuvien onnistumisen kannalta korvaamaton. Vaivaa siis kannattaa sen suhteen nähdä. Onneksi ryhmämatkailussa laukkujen painot lasketaan yhteen ja jaetaan matkustajien määrällä, joten en joutunut vankilaan.

Toisaalta, jos ei välitä komeista maisemista, tunnelmallisista vuoristokylistä ja terveellisesti rasittavista nousuista näköalapaikoille, suosittelen pysymään rannoilla ja ostamaan litran pullon Bacardia sekä 6-pakkauksen kolajuomaa. Ei sekään pöllömpää ole.